Myynti- ja tuotekehitysjohtaja Ari-Pekka Pietilä haluaa parantaa muovin julkisuuskuvaa ja täsmentää käytettyjä termejä. Hänestä käsite biohajoava muovi johtaa ihmisiä harhaan.
Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen
Muovipakkausten maailmassa on tapahtunut valtava muutos. Kymmenen vuotta sitten kuuma trendi oli pohtia, miten pakkaukset saadaan näyttämään paremmilta. Nyt keskustellaan siitä, miten ala voi vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Ilmastonmuutos ja sen huomioiminen on vaikuttanut luonnollisesti myös muovipakkauksia valmistavan Amerplastin toimintaan.
– Lähdemme siitä, että meidän pitää aiheuttaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä ja vähentää sidonnaisuuksia fossiilisiin polttoaineisiin, sanoo myynti- ja tuotekehitysjohtaja Ari-Pekka Pietilä.
Suunnan muuttaminen on ollut paitsi välttämätöntä myös kannattavaa. Kierrätysmuoveista valmistettujen pakkausten kysyntä on kasvanut huimasti, joten Amerplast on lisännyt uusiutuvien ja kierrätettyjen raaka-aineiden käyttöä. Se on kasvattanut yrityksen toimintaa.
Esimerkiksi nykyään Metsä Tissuen 8 rullan vessapaperipakkauksesta 50 prosenttia on kierrätysmuovia.
Muoviin liittyy kasa termejä. Yksi niistä on biohajoava. Siitä Pietilä puhuu mielellään.
– Termi on harhaanjohtava, hän sanoo.
Jotta pakkausta saa kutsua biohajoavaksi, sen pitää täyttää tietyt standardit. Päästandardin mukaan pakkauksen pitää hajota tietyssä lämpötilassa (58 celsiusasteessa), tietyssä ajassa (6 kuukauden kuluessa) ja tietty määrä (90-prosenttisesti).
– Mieti, miten tuollainen pakkaus käyttäytyy Suomessa. Jos joku heittää biohajoavan pussin luontoon, jossa on kylmää, hajoaminen vie ikuisuuden.
Pietilän mukaan oikeampi termi olisi kutsua sitä teollisesti kompostoitavaksi muoviksi. Silloin termi ohjaisi ihmisiä viemään muoviroskan oikeaan paikkaan eli biojätteeseen ja muovi hajoaisi oikeissa olosuhteissa biomassaksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi.
Hölmönä Pietilä pitää myös sitä, että jotkut jätelaitokset ottavat niin sanotun biohajoavan muovin pois muun kompostoituvan muovin seasta, koska se ei hajoa riittävän nopeasti.
– Silloin muovi poltetaan sekajätteen joukossa eli sitä ei hyödynnetä tarkoitukseen, johon se on tehty.
Muovia on erilaisia: polyeteeniä, polyesteriä, polypropeeniä ja niin edelleen. Niiden rakenteet ovat erilaisia, ja ne soveltuvat eri käyttöön. Muovipakkauksessa voi olla montaa eri muovimateriaalia tai vain yhtä.
Yhdestä materiaalista valmistettua muovia on helpompi kierrättää kuin sellaista, jossa on montaa.
Osa muoveista on valmistettu kierrätetystä muovista tai uusiutuvista raaka-aineista. Uusiutuvista muoveista osa sisältää öljyä, osa ei.
Ari-Pekka Pietilä ei ymmärrä, miksi öljystä tehdään biohajoavaa materiaalia.
– Suurin osa kaupan biohajoavista kasseista on öljypohjaista materiaalia. Ne kaikki menevät kompostiin tai sekajätteeseen. Parempi vaihtoehto olisi, että materiaalit yleisesti menisivät kierrätykseen. Silloin raaka-aine päätyisi kiertoon.
Amerplast valmistaa pakkauksia kierrätysmuovista ja uusiutuvasta raaka-aineesta mutta ei biohajoavasta muovista.
Uusiutuvan muovin raaka-aineena yritys käyttää sokeriruo’sta tehtyä polyeteeniä, joka voidaan edelleen kierrättää. Sokeriruoko on peräisin Brasiliasta.
– Se ei ole optimaalinen paikka. Mutta seuraamme olosuhteita ja pidämme kontakteja toimittajaan. Heidän sokeriruokonsa ei ole alueilta, joilla poltetaan sademetsiä.
Elintarvikelaki vaikuttaa kierrätysmuovin käyttämiseen. Laki näet säätelee sitä, millaisia materiaaleja saa käyttää ruuan kanssa kosketuksissa olevissa pakkauksissa.
Se on Pietilän mielestä hyvä asia. Sen hän kyseenalaistaa, että paitsi ruuan myös pakkauksen alkuperä pitäisi pystyä jäljittämään täydellisesti. Kierrätysmuovin alkuperää on nimittäin mahdoton jäljittää.
– Ruokaturvallisuudesta ei pidä tinkiä. Silti pitäisi tutkia, onko pakkauksen jäljitettävyys niin tärkeää, että sen takia pakkausta ei voida valmistaa kierrätetystä muovista.
Muovisten ruokapakkausten yhteydessä puhutaan myös siitä, että pakkauksesta saattaa siirtyä ruokaan haitallisia aineita. Pietilän mukaan tämä ei ole ongelma ainakaan Suomessa.
– Suomessa ja EU:ssa kaikki mittaukset tehdään huolellisesti ja tarkkailu on säännöllistä.
Muovi kiehtoo Pietilää, koska se on niin moninainen materiaali.
– Muovin avulla voidaan tehdä paljon hyvää, hän sanoo.
Esimerkiksi hän ottaa autot. Jos autot valmistettaisiin pelkästä teräksestä, ne olisivat huomattavasti painavampia ja kuluttaisivat enemmän bensaa kuin nyt, kun osia valmistetaan muovista.
Muovin avulla voidaan estää myös ruokahävikkiä, hän sanoo. Muovipakkausten ansiosta ruoka säilyy paremmin.
Muovia kuitenkin pidetään materiaalien pahiksena. Hänestä julkisuuskuva on liioittelua. Muoviteollisuus ry:n mukaan ihmisen käyttämästä öljystä 4 prosenttia riittää kaikkien muovituotteiden valmistukseen.
Pietilän mukaan muovi on pahis, jos se heitetään roskana jokeen tai muualle ympäristöön.
– Jokaisella on tästä vastuu.
Kuka Ari-Pekka Pietilä?
Muovipakkauksia valmistavan Amerplastin myynti- ja tuotekehitysjohtaja.
Pakkausbisneksessä lähes 20 vuotta, työskennellyt nykyisessä työssään viisi vuotta.
Kävi koulunsa Valkeakoskella, joten nuorena hänen oli luonnollista mennä kesätöihin paperitehtaaseen. Opiskeli paperinjalostustekniikkaa ja materiaalitekniikkaa, minkä jälkeen ohjautui muovin pariin.
Asuu perheensä kanssa Tamperen Annalassa. Vaimo sekä 8- ja 10-vuotiaat lapset.
Entinen SM-tason hiihtäjä. Hiihti SM-kultaa miesten viestijoukkueessa Mikkelissä vuonna 2001. Paras henkilökohtainen sijoitus on 13. SM-kilpailussa.
Urheilee yhä säännöllisesti. Pelaa koripalloa ja salibandya ja käy koiran kanssa lenkillä.
Syysloman vietti perheen kanssa Lapissa.