Siivotessani sähköpostiani havahduin siihen, että jätehuolto on pinnalla monella eri tasolla juuri nyt.
Valtioneuvosto julkisti äskettäin arvion kestävän kehityksen tavoitteiden tilanteesta. Suomi yhdessä muiden YK-maiden kanssa on sitoutunut 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä. Vaikka Suomi kansainvälisesti onkin menestynyt hyvin, tavoitteiden toteutumiseen on vielä matkaa. Suurimpina haasteinamme pidetään ilmastonmuutosta ja kulutusta. Kansallisten indikaattoriemme perusteella yhdyskuntajätteen tilanne arvioidaan huonoksi.
Maaliskuussa Euroopan komissio raportoi kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman toteutuksesta. Euroopan tasolla lupaavaa ja edistyksellistä on esimerkiksi EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa. Konkreettisin toimi lienee tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden kieltäminen. Heinäkuussa 2018 voimaan tullut jätelainsäädäntökehys toi mukanaan uudet kunnianhimoiset kierrätysasteet. Edistystä tapahtuu, mutta kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans on todennut, paljon on vielä tehtävä, jotta kiertotalous toimisi moitteetta. Konkreettisia toimia tarvitaan.
Helmikuussa Valtioneuvoston kanslia julkaisi selvityksen yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisäämisestä Suomessa. Toivottavasti julkaisu herätti alan toimijoita. Sen mukaan kierrätystavoitteisiin pääseminen edellyttäisi tulevaisuudessa pakkausten erilliskeräyksen ulottamista jokaiseen taajamassa sijaitsevaan kiinteistöön. Muutos olisi suuri.
Yhdyskuntajätteiden kierrätysasteen tavoitteita ei saavuteta, vaikka saavuttaisimme pakkausjätteille asetetut kierrätystavoitteet. Keräyksen tehokkuutta pohdittaessa olisi tarpeen tarkastella myös pakkausten ja muiden samoista materiaaleista koostuvien yhdyskuntajätteiden yhteiskeräystä. Hyvänä käytännön esimerkkinä tällaisesta on laajasti käytössä oleva metallipakkausten ja muun pienmetallin hyvin toimiva yhteiskeräys. Seuraavalla hallituksellamme on edessään merkittäviä päätöksiä, joilla ohjataan jätehuoltoa kohti tavoitteita.
Suomessa useat alueelliset toimijat ovat tehneet selvityksiään eri jätemateriaalien erilliskeräysvelvoitteiden kiristämisen vaikutuksesta kierrätysasteeseen, kustannuksiin ja päästöihin. Itsekin kokoan parhaillaan lähtötietoja selvityksen pohjaksi. Yleisesti tähän mennessä tehdyt selvitykset ovat tukeneet erilliskeräyksen laajentamista nykyistä selvästi pienempiin kiinteistöihin. Kun muutosta lähdetään viemään käytännön toimiksi, vaikuttaa se laajasti ihmisten jätehuoltoon.
Tällä viikolla postiini kilahti yhteydenotto haja-asutusalueelta. Asiakas kantoi huolta oman naapurustonsa lajittelumahdollisuuksien kehittymisestä kaiken pöhinän kohdistuessa taajamiin. Suomi on harvaan asuttu maa, mutta ekopisteiden lisäksi palvelua halutaan lähemmäksi arkea. Viestittelyn jälkeen asukkaat miettivät nyt mahdollisuutta perustaa yhteinen kierrätyspiste naapureiden kanssa.
Ylen I love muovi -kampanja on ainakin minun sähköpostissani konkretisoitunut käytännön paikallisina toimina. Uusia asunto-osakeyhtiöitä liittyy muovipakkausten erilliskeräykseen selvästi aikaisempaa vilkkaammin.
Olen tehnyt töitä jätehuollon parissa lähes 20 vuotta. Tuona aikana koko ajan on ollut tunne, että isojakin asioita on saatu tehtyä. Mutta vaikka asiat ovat kehittyneet, meillä on edessä todennäköisesi suurin haasteemme – tarvitsemme loikan.
Saavutamme tavoitteet vain kaikkien toimijoiden yhteistyöllä. Meillä on suuri työ tehtävänä. Ja monta sähköpostia.
Marko Printz
Jätehuoltoyhdistyksen hallituksen varajäsen