Minulla on outo olo. On kuin kotiin palaisi. Olin Jätehuoltoyhdistyksen hallituksessa ennen kuin siirryin Porvoon veden toimitusjohtajaksi vuonna 2012. Pidin silloin hyvänä antaa tilaa hallitustyöskentelyssä niille, jotka päivittäin ovat jäteasioiden kanssa tekemisissä. Nyt sitten kävi niin, että viime vuonna jättäydyin pois työelämästä – ainakin päivittäisestä – ja minulta kysyttiin, tulisinko takaisin. En keksinyt yhtään hyvää syytä kieltäytyä, joten lupasin olla käytettävissä. Ja sitten vielä valitsivat minut puheenjohtajaksi. No, tässä sitä nyt ollaan teidän käytettävissänne ja samalla vastuussa yhdistyksen arjesta ja tulevaisuudesta.
Kun on vastuuta, on myös valtaa. Jäte-, materiaalitehokkuus- ja ympäristöasioissa tämä pätee myös. Olen päässyt olemaan mukana erilaisissa julkisissa hankinnoissa niin ostajan kuin myyjänkin roolissa. Olen huomannut, että ostajalla on merkittävästi valtaa siinä, mihin suuntaan hän hankinnoillaan ohjaa omaa organisaatiotaan.
Jokunen vuosi sitten kasasimme joukon vesihuoltolaitoksia ja jätelaitoksia hankintarenkaaksi kilpailuttamaan jätevesilietteiden ja biojätteiden hyödyntämistä. Hankintaa edeltäneessä markkinavuoropuhelussa ja hankintaprosessin aikana käydyissä neuvotteluissa päädyimme asettamaan tiukat vaatimukset, joilla ohjattiin ratkaisua ilmastonmuutoksen torjunnan ja ravinteiden hyödyntämisen kannalta edullisimpaan suuntaan. Ilman meidän vaatimuksiamme jätteen haltijoina nuo tavoitteet olisivat jääneet toiveiksi.
Ilmastonmuutos on noussut maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Ympäristöalan lainsäädäntöä noudattamalla ja kansallisia tavoitteita lukemalla sitä ei pysäytetä. Vastuullisessa asemassa olevat voivat asettaa vaatimusriman korkealle. Silloin alkaa tapahtua. Muuten ei. Näin väitän kokemukseni perusteella. Voit haastaa tai kompata vaikkapa twiittaamalla meille @JHY_fi tai @saarinen_risto
terveisin
Risto Saarinen
Jätehuoltoyhdistys ry:n puheenjohtaja