Pitkän uran kiertotalouden asiantuntijana tehnyt Auli Westerholm jää eläkkeelle hyvillä mielin, mutta työystävistä luopuminen tuntuu haikealta.
Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen
Se ilta on jäänyt kiertotalouden asiantuntijan Auli Westerholmin mieleen erinomaisena osoituksena siitä, kuinka hyvässä tiimissä ideat lentävät ja luovuus kukoistaa.
Oli loppusyksy 2003, ja Westerholm istui kollegojensa kanssa Marskin Majalla Lopella.
Hirsimökin takassa paloi tuli, siellä täällä seisoi fläppitauluja. Päivällä oli pidetty Ekokemin T&K-osaston kokous, sen jälkeen oli saunottu ja illallistettu. Tunnelma oli innostunut.
Tuohon aikaan jätehuoltoalalla puhuttiin kiivaasti yhdyskuntajätteen käyttämisestä voimalaitosten polttoaineena. Westerholm ja muut paikalla olevat olivat vakuuttuneita siitä, että Ekokemin kannattaisi rakentaa jätevoimala, mutta omistajat epäröivät laajentaa toimintaa muuhun kuin ongelmajätteiden käsittelyyn. Miten saataisiin käännettyä omistajien päät?
Porukkaan kuuluva ylempien toimihenkilöiden luottamusmies ehdotti, että kootaan henkilöstö asian taakse. Jos työntekijät ovat sitä mieltä, että toimintaa on syytä laajentaa ja näin säilytetään työpaikkoja, ehkä omistajien on sen jälkeen helpompi kannattaa jätevoimalaa.
– Tuntui, että olimme mukana projektissa, joka tulisi muuttamaan Suomen jätehuoltoa, Westerholm kertoo.
Sitkeän vakuuttelun jälkeen Ekokemin johto sai hyväksynnän hankkeelle ja voimalainvestointia alettiin viemään eteenpäin.
Vuonna 2007 käynnistyi Suomen ensimmäinen nykyaikainen jätevoimala. Seuraavana vuonna alettiin jo suunnitella toista.
Fortumin Public Affair Manager Auli Westerholm on työskennellyt jätehuollon parissa 34 vuotta. Hän on alalla erittäin pidetty ja arvostettu.
– Jos on näin pitkään kuvioissa, nimi tulee tutuksi, hän sanoo.
– Mutta olen arvostuksesta toki kiitollinen.
Uransa aikana tapahtuneista muutoksista isoimpana hän pitää sitä, että kaatopaikkojen toimintaa alettiin rajoittaa. Ensin herättiin siihen, kaatopaikkojen pohjarakenteet eivät täyttäneet ympäristökriteerejä. Sitten kiellettiin sekalainen kotitalouksien yhdyskuntajäte, sitten orgaaninen jäte. Jätteen käsittelyn tasoa nostettiin jätehierarkiassa seuraavalle askelmalle, energiahyödyntämiseen.
– Se oli moottori isommalle muutokselle.
Viime vuosina on alettu katsoa entistä tarkemmin, mitä jätettä tulisi kierrättää polttamisen sijaan.
Westerholmin mielestä on hyvä, että muovin polttoa rajoitetaan ja että muovinkeräyspisteitä on tullut nopeasti lisää. Tosin muovinkeräys on aloitettu ja lopetettu monta kertaa aikaisemminkin.
– Voimme kerätä muovipakkauksia tehokkaasti, mutta suuri haaste on se, miten eri muovilajit saadaan kierrätykseen. Tämä vaatii vielä paljon työtä, innovaatioita ja tuotesuunnittelua.
Se mitä muovin kierrätystavoitteista on säädetty EU:ssa, ei perustu luonnontieteellisiin faktoihin, Westerholm muistuttaa, vaan poliittisiin neuvotteluihin.
Suomeen tarvitaan kipeästi uusia kierrätyslaitosinvestointeja. Westerholm toivoo, että uusia laitoksia rakennetaan Suomeen. Muuten menetetään osaamista ja työpaikkoja.
– Jos Suomi haluaa olla kiertotalouden eturintamassa, se ei toteudu, jos muovi viedään kierrätettäväksi muihin maihin.
Haastatteluhetkellä Auli Westerholm työskentelee viimeisiä päiviään Fortum Recycling & Wasten pääkonttorissa Riihimäellä. Helmikuussa hän jää eläkkeelle.
Westerholm aloitti samassa paikassa laitoskemistinä vuonna 1986. Työpaikka oli silloin valtion, kuntien ja teollisuuden omistama Ekokemin ongelmajätelaitos. Fortum osti Ekokemin vuonna 2016.
Laitoskemistin tehtäviin kuului avustaa jätteiden vastaanotossa. Alkuaikoina kemikaalijätteiden pakkaukset olivat puhkiruostuneita ja rikkoutuneita, eikä niissä ollut mitään merkintöjä.
– Niistä ei tiedetty, mitä ne pitivät sisällään. Minun piti se selvittää.
Westerholm haali erilaista, etenkin saksankielistä kirjallisuutta. Kirjoista hän selvitti, millaisia aineita esimerkiksi nahkateollisuudessa käytetään, ja sitä kautta hän pääsi oikeille jäljille.
Eläkkeelle Westerholm jää hyvillä mielin ja heti kun se iän puolesta oli mahdollista.
Työelämää hän ei jää kaipaamaan. Hän haluaa tehdä kaikkea muuta, esimerkiksi antaa aikaa vanhemmilleen ja nauttia elämästä maaseudulla.
Jos hän jotain katuu niin sitä, että on pysynyt samassa työpaikassa niin pitkään.
– En suosittele sitä kenellekään. Ihminen kaipaa sitä, että pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä ja että voi kysellä ja ihmetellä. Se haastaa aivoja ihan eri tavalla.
Työssään hän on silti viihtynyt. Suurin motivaattori on ollut loistava työyhteisö.
– Työpaikkani vetää fiksuja ja hyviä tyyppejä.
Hän iloitsee myös muiden organisaatioiden kollegoista, joiden kanssa hän on saanut tehdä yhteistyötä jopa vuosikymmeniä.
– Monista heistä on tullut hyviä työystäviä. Se on suuri rikkaus.
Kuka Auli Westerholm?
Kiertotalouden asiantuntija ensin Ekokemilla, yrityskaupan jälkeen Fortumilla. Pisimmän ajan, lähes 20 vuotta, työskenteli tietopalveluasiantuntijana. Viimeiset vuodet edunvalvontatehtävissä. Jäi eläkkeelle helmikuussa 2021.
Valmistunut kemistiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1983.
JHY:n pitkäaikainen jäsen. Hallituksen puheenjohtaja vuosina 2010–2014.
Asuu Hausjärven Hikiässä puolisonsa kanssa.
Harrastaa puutarhaviljelyä, luonnonantimien keräilyä, lukemista, espanjaa, mehiläisten
hoitoa ja matkailuautoilua. On innokas
bokashikompostoija ja fermentoija muutenkin.
Toivoo vuodelta 2021, että korona saadaan
pian haltuun ja että elämä on sen jälkeen
entistä parempaa.