Hyppää sisältöön

Tutkimus: Kaivosteollisuuden sivukivillä voidaan korvata luonnonkivimateriaaleja

Jotta kaivosteollisuudessa syntyviä mineraalivarantoja voidaan hyödyntää ympäristötehokkaasti, tarvitaan uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.

Teksti Jutta Kaisanlahti

Suomessa käytetään rakentamiseen vuosittain merkittävä määrä, lähes 100 miljoonaa tonnia, neitseellistä luonnonkiviaineista. Asukasmäärään suhteutettuna se tekee Suomesta yhden EU:n suurimmista kiviaineksen käyttäjistä.

Valtaosa luonnonkiviaineksista käytetään julkisen sektorin rakennushankkeissa. Etenkin suurissa kasvukeskuksissa luonnonkiviainesta on kuitenkin heikosti saatavilla voimakkaan infrastruktuurin kehityksen vuoksi.

Laadukkaita luonnonkiviaineksia ei esiinny tasaisesti ympäri maata. Pitkät kuljetusmatkat kasvattavat ympäristökuormitusta ja rakentamiskustannuksia.

Lisäksi kiviainesta kierrätetään ja uusiokäytetään EU-tasoon verrattuna edelleen vähän, vaikka Suomen hallitusohjelman kiertotalouden tavoite – jätteetön ja hiilineutraali yhteiskunta – on mahdollista saavuttaa nimenomaan vaihtoehtoisia, uusiomateriaaleja hyödyntämällä.

Kaivosteollisuudessa syntyvillä sivukivillä voitaisiin korvata luonnonkivimateriaaleja infrarakentamisessa. Sivukiveä on mahdollista käyttää teiden alusrakenteiden pengertäytteenä ja päällysrakenteen jakavassa ja jopa kantavassa kerroksessa sekä päällystekerroksen raaka-aineena. Sivukiven hyödyntäminen edellyttää aina ympäristökelpoisuuden lisäksi kiviaineksen teknisen laadun selvittämistä.

Lappeenrannan yliopistoon tekemässäni diplomityössä tutkin kaivosteollisuuden sivukivien hyödyntämistä kehittäviä toimintatapoja infrarakentamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkin prosesseja, joilla sivukiviainekset saadaan tasavertaisiksi luonnonmaa- ja kiviainesten kanssa.

Case-tutkimusosiossa tarkasteltiin, miten Kittilän kunnassa sijaitsevan Agnico Eagle Finland Oy:n kultakaivoksen sivukiveä on mahdollista käyttää tulevassa infrahankkeessa.

Työhön kuului myös haastattelututkimus, jossa selvitettiin sivukiven käytön kehitysmahdollisuuksia infrarakentamisen näkökulmasta.

Haastatteluihin osallistui muun muassa ympäristölupaviranomaisia, rakennuttajia ja metallimalmien ja teollisuusmineraalien louhintaa toteuttavien yritysten asiantuntijoita. Haastatteluissa nousi esille etenkin se, että lainsäädäntöä pitäisi kehittää.

Merkittävin peruste lisätä uusiomateriaalien käyttöä infrahankkeissa on se, että niillä voidaan säästää kustannuksissa. Uusiomateriaalia voidaan myös käyttää vähemmän kuin luonnonkiviainesta, jos käyttö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa ja luonnonkiviainesten käytölle asetetaan selkeät käyttöä rajoittavat tavoitteet.

Merkittävä osa luonnonkiviainesten käytön kustannuksista ja ympäristökuormituksesta muodostuu niiden käsittelystä ja kuljetuksesta. Jos maa-ainesottoalue ei sijaitse infrahankkeen läheisyydessä, luonnonkiviainesten hyötykäyttö ei välttämättä ole kustannustehokasta, koska kuljetusmatkat ja kasvihuonepäästöt kasvavat.

Asian voi ratkaista korvaamalla luonnonkiviainesmateriaalin ainakin osittain uusiomateriaaleilla, jotka soveltuvat teiden rakentamiseen.

Jotta kaivosteollisuudessa syntyviä mineraalivarantoja voidaan hyödyntää ympäristötehokkaasti, tarvitaan uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.

Jos päätöstavoitteet asetetaan osaksi infrahankesuunnittelun ohjausta ja päätöksentekoa, voidaan materiaalitehokkuus huomioida nykyistä paremmin. Materiaalitehokkuus on sidoksissa kasvihuonekaasupäästöihin ja kustannuksiin, minkä takia infrahankkeiden päätöksenteon tueksi tulisi kehittää päästölaskentamenetelmiä.

Esimerkiksi diplomityössäni laskin, että parhaimman ja huonoimman vaihtoehdon välillä on mahdollista vähentää päästöjä noin 20 % ja säästää kustannuksia yli puolella miljoonalla eurolla.

Kaivosteollisuudessa kiertotalouskonseptia on toteutettu vähän, vaikka kiertotalous mahdollistaisi taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista hyväksyttävyyttä. Yhteiskunnallisten arvojen muutos ja asenne kaivostoimintaan heijastuu toimijoiden imagoon, minkä vuoksi kaivosteollisuuden tulisi toiminnassaan tukea kiertotaloutta tehokkaammin.

Kaivostoiminnan laajeneminen Suomessa lisää merkittävästi jätemateriaalien määrää ja on siten myös kiertotalouden keskeisiä haasteita.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyvästä jätteestä 76 % on kaivosjätettä. Suurin osa kaivannaisteollisuudessa läjitettävistä sivukivistä on laadultaan samanlaisia kuin infrarakentamisen tarpeisiin erikseen louhittavat luonnonkiviainekset. 

Kirjoittajan diplomityö ”Kaivannaisteollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen tierakentamisessa Lapin maakunnan alueella” valmistuu keväällä 2021. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Liity Jätehuoltoyhdistyksen jäseneksi vuodelle 2021

Saat muun muassa edullisemman osallistumismaksun lokakuun Jätehuoltopäiville.

Lue lisää jäsenyydestä ja liity kiertotalouden osaajien yhteisöön!